sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Slán Abhaile

*otsikko on iiriä ja tarkoittaa suunnilleen turvallista kotimatkaa

Laukut alkaa olla aikalailla pakattu. Vielä muutamat viimehetken jutut täytyy heittää mukaan. Arvioni mukaan molempien paino on noin 15 kg. Käsimatkatavarana kulkee jälleen läppärilaukku, sekin varmaan ainakin 5 kiloa.. 
Tuntuu ihan käsittämättömältä, että huomenna olen jo Suomessa. Dublinia tulee ikävä, mutta odotan myöskin kotiinpaluuta. Fiilikset on siis aika ristiriitaiset, enkä oikein kykene kirjoittamaan mitään kovin järkevää.

Tahtoisinkin siis vain kiittää kaikkia lukijoita ja kommentoija! Tätä blogia on ollut kiva kirjoittaa, toivottavasti tästä on ollut myös hyötyä jollekin. Ja jos vielä mietityttää, että kannattaako lähteä ulkomaille työssäoppimaan/vaihtoon, sanon että KYLLÄ.

Tällaiselle ujolle tyypille, kuten mulle, tämä kokemus on opettanut paljon ja antanut aivan mielettömän paljon lisää rohkeutta. En nyt sano olevani ihan uusi ihminen, en todellakaan, mutta olen mä tämän reilun viiden kuukauden aikana muuttunut kyllä vähän - mielestäni parempaan suuntaan. Uudet jutut ei jännitä enää niin paljoa ja irkkujen rentous on tarttunut muhun ainakin vähän.

Ei mulla muuta. Kiitän ja kumarran vielä kerran!

tiistai 11. joulukuuta 2012

Vikojen viikkojen fiiliksiä

Eilen alkoi vika viikko työharjoittelussa. 3 päivää töitä jäljellä. Tuntuu hullulta ajatella, että tähän aikaan ensi viikolla olen jo ollut noin yhden vuorokauden Suomessa.

En myöskään käsitä, että tämä vuosi on jo muutaman viikon päästä lopussa. Sähköpostiin alkaa tulla kyselyitä vain ensi vuodelle ja tehtiin viime viikolla toimistolla myös joulusiivous ja koristeltiin kuusi. Ensi perjantaina mennään työkavereiden kanssa pikkujouluillalliselle. Mikä mahtava tapa lopettaa työviikko - saati sitten koko työharjoittelu!
Henry Streetin jouluvalot
Työssäoppiminen ja Dublinissa asuminen on ollut hieno kokemus. Odotan jo kotiinpalua, mutta tietenkin tuntuu vähän haikealta jättää Dublin taakse. Täällä on paljonkin asioita, joita jään kaipaamaan, mutta Suomessa on perhe, ystävät, oman yksiön rauha, oma moccamaster, ruisleipä ja salmiakki, sekä keskuslämmitys.

Talvinen Dublin on todella kaunis. Kylmimmillään täällä on ollut -3 astetta, mikä sopisi mulle oikein hyvin. Ottaisin tällaisen talven paljon mieluummin kuin Suomen lumisen talven, mutta toisaalta lumi valaisee pimeässä, sekä se keskuslämmitys on aina takuulla lämmin, eikä sähkö maksa omaisuuksia. Nytkin sähköpatterini on ollut päällä jo yli tunnin, mutta silti mun varpaat ja sormet ovat jäässä.
Aloitin muuten pakkaamisenkin jo. Täällä mietinkin, että rinkassani on varmaankin ylipainoa tullessani. No.. siinä kävi nyt niin, että ostin ihan suosiolla toisen laukun, vedettävän sellaisen. En nimittäin kaikista parhaimmillaankaan pakkausneuvoilla saisi kaikkea tungettua rinkkaani. Heh.

Nytkin pitää käyttää luovuutta kahden laukkuni kanssa ja yrittää jakaa kaikki tavarat järkevästi laukkuihin. Pakkaaminen aiheuttaa hiustenrepimistä ja tuskastuneita huokauksia, mutta enköhän mä selviä. Olen kuitenkin jo mallannut valtaosaa tavaroista rinkkaan ja laukkuun, kyllä olis parasta saada kaikki mahtumaan. Toivottavasti painorajat ei ylity!

Yritän postailla ainakin vielä kerran, viikonlopun pakkausstressini keskeltä. Sitten onkin jo aika päättää tämä blogi. Wau.


perjantai 30. marraskuuta 2012

Tulevaisuudesta

Enää kymmenen työpäivää jäljellä ja 17 päivää kokonaisuudessaan. Huomenna on jo joulukuu ja tänään on tasan 3 viikkoa valmistumiseen. Aika juoksee edelleenkin aivan hurjan kovaa vauhtia.
Random räpsäisy katutaiteesta.
Viime viikolla pidin jo arviointikeskustelun Suvin kanssa ja oli kiva huomata, että oltiin samoilla linjoilla arvosanojen kanssa. Oltiin myös samaa mieltä siitä, mitä tulisi vielä kehittää ja missä olin hyvä. Jännitin ensin itsearviointia ja arvosanojen itselleni antamista - se ei ole koskaan helppoa, mutta näyttää siltä, että olen kehittynyt itsearvioinnissa ja osaan tarkastella paremmin vahvuuksiani ja heikkouksiani.

Yksi heikkouksistani, jota haluaisin edelleenkin kehittää, on puhelimessa puhuminen. Mutta olen jo pitkällä. Ennen vaati tosi paljon soittaa vaikka huoltomiehelle esimerkiksi tukkeutuneesta viemäristä, mutta nyt puhelimeen tarttuminen on paljon helpompaa.
Olen vieläkin välillä vähän arka puhelimessa, mutta silti olen kehittynyt huimasti.

Tässä välissä täytyy muistaa Adventure Timen Jake the dogin kullanarvoinen neuvo:
Olen myös oppinut aivan uuden varausjärjestelmän, jonka voin lisätä ansioluettelooni. Tästä postauksesta tulisi överipitkä, jos listaisin kaikki oppimani asiat. Joten tiivistettynä: tuntuu, että olen oppinut matkailualasta myös yleisesti. On ollut äärettömän mielenkiintoista toimia incoming-matkatoimistossa ja olla ikään kuin välikätenä skandinavisten matkatoimistojen ja irlantilaisten palveluntarjoajien välillä.

5 kahdeksan tunnin päivää viikossa toimistossa ei ehkä kuitenkaan ehkä ole sitä, mitä haluaisin tehdä, ainakaan loppuelämääni. Viikossa on nyt tietysti säännöllisyyttä, josta tavallaan pidän, mutta jatkossa haluaisin tehdä töitä myös viikonloppuisin ja saada vapaita keskelle viikkoa.

Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tällä hetkellä työtilanne matkailualalla näyttää suoraan sanottuna todella huonolta, varsinkin Suomessa, mutta aion hakea töitä ahkerasti ja toivon, etten joudu olemaan kauaa työttömänä. 

Tuntuu, että tämä viiden kuukauden työssäoppimiskokemus on valmistanut mua hyvin työelämään, ja se myöskin tulee näyttämään hyvältä CV:ssä. 

Matkailuala tuntuu edelleen omalta jutulta ja haluaisin tehdä alan töitä Suomessa ainakin jonkin aikaa, sitten ehkä opiskella lisää.. Huonosta työtilanteesta huolimatta katselen tulevaisuutta melko positiivisten silmälasien takaa, kyllä mä töitä löydän!

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Galway part 4: Galway City

Harmillista, mutta mulla ei ole paljoa kuvasaldoa itse Galwayn kaupungista. En tiedä olisiko kamerani kuitenkaan tallentanut täydellisesti sitä ihanan lämmintä ja ystävällistä pikkukaupungin tunnelmaa. Tässä kuitenkin muutama otos.
Galwayssa alettiin juhlia halloweenia jo perjantaina. Sain räpsäistyä kuvan vampyyrista, joka virallisesti aloitti halloween-juhlinnan.
Pian huomasinkin jo seuraavani pientä paraatia, jossa olennot tuonpuoleisesta marssivat.
 
Bongailin taas vähän katutaidetta.
Galway City Museumin ravintolassa oli pakko maistaa vegaanista nuudelisalaattia paneroidulla tofulla. Oli muuten mielettömän hyvää!
Vähän ennen junalle lähtemistä pakenin sadekuuroa kivaan luomukahvilaan, jossa söin raparperipiirakkaa. Kahvia sai santsikupin ilmaiseksi, täydellistä.
Galway on suloinen kaupunki. Jos ikinä Irlantiin eksyy, kannattaa ehdottomasti käydä siellä ja yhdistää reissuun pari maaseuturetkeä.

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Valituspostaus

Nyt on ylistetty ja hehkutettu ihan tarpeeksi Irlantia. Vaikka tää saari on oikein ihana ja kaunis ja ihmiset on ystävällisiä, on täällä tietysti muutamia asioita, jotka ottaa pannuun.

Ennen kuin aloitan, haluaisin tarkentaa, että seuraavan listan asioissa saattaa olla myös hyviä puolia, mutta tässä postauksessa keskityn vain näiden asioiden huonoihin puoliin. Nämä perustuvat vain mun henkilökohtaisiin kokemuksiini, jollain muulla saattaa olla toisin. Okei, tästä lähtee.
  • Suihku. Joka kerta suihkuun mennessä saa jännittää tuleeko lämmintä vettä vai ei.
  • Sähköpatterit. Joskus mun pitää nousta aamulla aiemmin napsauttamaan patteri äkkiä päälle, ennen kuin uskallan nousta sängystä kokonaan.. Nytkin mun sormet on jäässä, koska muistin laittaa patterin päälle vasta äsken.
  • Ja sähköpattereista päästään kylmiin taloihin ja vetäviin ikkunoihin.
  •  Ei (kunnollista) ruisleipää..
  • ..eikä salmiakkia..
  • ..eikä karjalanpiirakoita
  • Kämppikset. Mua ei ole luotu asumaan viiden muun ihmisen kanssa.
  • Vesijohtovesi maistuu täällä pahalle (olen jo tosin tottunut siihen :[ )
  • Irkkujen aikakäsitys. Yleensä mikään sovittu kellonaika ei pidä paikkaansa, myöhästyminen on ihan normaalia. Itse tykkään olla aina (liian) ajoissa, joten tämä ärsyttää kovasti.
  • Julkinen liikenne. Luasit ovat aina täynnä, bussien reiteistä tai bussimatkojen hinnoista ei ota selvää Erkkikään. (Itse en tosin käytä julkisia juuri ollenkaan.)
  • Lama, jonka vuoksi esimerkiksi asuntojen hinnat ovat korkeita.
  • Koko ajan vaihteleva sää. Yleensä tämä ei ärsytä, mutta on niitäkin päiviä kun katselen taivaalle kiroillen, kun en tiedä mitä sieltä seuraavan viiden minuutin päästä tulee niskaan!
  • Koti-ikävä. En ole ihan varma kuuluuko tämä tähän listaan, mutta se on asia, joka aina välillä vaivaa, ja pahasti.
Tässä nyt ehkä ne kaikkein eniten ärsyttävät asiat. Keksisin varmasti lisääkin. Kaikesta tästä huolimatta rakastan edelleenkin Irlantia, mutta en tiedä haluaisinko asua täällä viittä kuukautta kauempaa.
Auringonlasku toimiston ikkunasta.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Galway part 3: Connemara

Ihan heti alkuun on todettava, että tähän mennessä Connemara on mun suosikkialueeni Irlannissa. Vuoria, vihreitä metsiä ja järviä. Vikana kokonaisena Galway-päivänä tein retken sinne ja annan nyt kuvien puhua puolestani.
Kun Kylemore Abbey näkyi ensimmäistä kertaa bussin ikkunasta, syvä huokaus pääsi  varmaankin kaikkien matkustajien suusta. Allaolevissa kuvissa ollaan jo pysähdytty ja menossa kohti Abbeyta. Oli hienoa viimein nähdä jotain, jonka on nähnyt vain kuvissa ja jonne on toivonut kauan pääsevänsä.
 Syksy oli kauneimmillaan ja ilma oli niin raikasta, että melkein huimasi.
 Kylemoren tiluksilla on viktoriaaninen muurilla ympäröity puutarha.
 Ennen Galway Cityyn palaamista pysähdyimme pienessä, suloisessa Congin kylässä.
Suloisin poliisiasema ikinä!
 
Aurinko alkoi jo laskea matkalla takaisin kaupunkiin.
Kylemore Abbeyn ja Congin välillä kuuntelin musiikkia ja katselin maisemia. Muun muassa tämä Kings of Conveniencen biisi oli lähes täydellinen juuri silloin.

"Now I know there is a world beyond
the small place I was coming from
I feel at home here
in the middle of nowhere"

lauantai 10. marraskuuta 2012

I guess it's all alright

Tällä viikolla mielialat on heitelleet ihan laidasta laitaan. Maanantaina olin vielä lauantaisen Musen keikan fiiliksissä, tiistai oli jotenkin kurja päivä, vaikka kävin katsomassa Looperin, jota muuten suosittelen. Keskiviikkona Amerikan hyvistä vaalituloksista huolimatta olin vähän maassa, koska mua vaivasi koti-ikävä koko päivän.
 Oli pakko yrittää räpsiä edes muutama kuva tuosta mahtavasta showsta. Onnistuin myös ujuttautumaan aika eteen ja rikoin vihdoin 'huonot paikat Musen keikalla'-kiroukseni. Neljäs kerta toden sanoo, vai miten se meni.
Torstaina ja perjantaina oli jälleen parempi fiilis. Torstaina oltiin Sinin kanssa edustamassa The Morgan-hotellin The Fashion Affair kutsuvierastapahtumassa. Se oli järjestetty yhteistyössä Arnottsin kanssa (jota voisi kai verrata Stockmanniin) ja ilmaisia meikkauksia ja hiustenlaittoa oli tarjolla.

Kyseessä oli mun eka tuonkaltainen tapahtuma ja täytyy sanoa, että sen jälkeen on rima aika korkealla. Tapahtuma oli todella hyvin järjestetty, ihmisiä oli varmaan satoja ihan kaikentyyppisistä firmoista ja tunnelma oli lämmin, kaikilla tuntui olevan hauskaa. Cocktaileja ja herkullisia tapaksia sai ilmaiseksi. Päästiin myös tutustumaan Morganin kattohuoneistosviittiin, jonka terassilta sain räpsäistyä pari kuvaa.
Kaikilla oli myös mahdollisuus osallistua arvontaan, mutta valitettavasti onni ei suosinut meitä kumpaakaan. Saatiin kuitenkin goodie bagit, joissa oli mm. pieniä kosmetiikkanäytteitä ja alennusvouchereita.

Ensi viikolla on jälleen bileet tiedossa, kun ravintola The Church pitää End of Season-juhlat. Dublin on pukeutunut myös jo juhlaisaan joulupukuun;L valoja on ripustettu kaduille, mutta niitä ei ole vielä sytytetty.

Töissä on myös ollut aika vaihtelevia päiviä. Välillä on ollut kiireistä ja välillä vähän hiljaisempaa. Tällä hetkellä mulla on enää 25 työpäivää jäljellä. Se tuntuu ihan hulluta, mihin tämä aika meni? Kuitenkin, näinkin lyhyessä ajassa olen oppinut aivan mielettömästi ja saanut hyvin tuntumaa matkailualaan. Kaikista parhaitenhan sitä oppii työtä tekemällä. Yritän jossain vaiheessa kasata ajatuksiani kokoon ihan koko työssäoppimisen ajalta ja kirjoittaa siitä postauksen. 

Tästä postauksesta tuli hyvinkin sekava, mutta ehkä se kuvaa mun nykyistä mielentilaani hyvin. Välillä olen surullinen kun kohta pitää jättää Dublin taakse, mutta välillä koti-ikävä tuntuu kipuna rinnassa ja haluaisin palata jo kotiin.

fun. soi joka paikassa täällä. Viime aikoina olen myös vihdoinkin itse hurahtanut näihin symppiksiin jenkkeihin.

Olen ollut menossa kaksi viimeisintä viikonloppua, joten tänä viikonloppuna luvassa on kotihengailua ja leffoja. Leffojen välissä viikonlopun soundtrackilla soi tietysti fun.